1. luku
Tämän päiväkirjan omistaa: Katrina, ystäville ihan vaan Kath. Olen 15 vuotias tyttö ja asun keskellä Suomea. Hyvä on, olen vasta 14, mutta kymmenen päivän päästä on 11.3 eli synttärini, joten 15 ei ole oikeastaan edes huijausta. Katselin tyytyväisenä paria ensimmäistä lausetta. Siihen kirjoittaminen sitten tyssäsikin. Oli kamalan työlästä ja tylsää kirjoittaa itsestään kun mitään kerrottavaa ei ollut. Mitä kertoisin? Olen keskipitkä tyttö, ei laiha eikä lihava, jolla on keskipitkät hiukset, keskinkertainen koulumenestys ja keskimäärin ihan normaali perhe. Olen kultaisen keskitien kulkija. Minusta ei löydy ääripään ääripäätä vaikka etsisi suurennuslasin kanssa. Sivelin vihkon ensimmäistä sivua. Se oli ihan tavallinen, punakantinen vihko, jonka kannessa luki koukeroisilla kirjaimilla "Päiväkirja," ja jonka olin saanut varhaiseksi synttärilahjaksi mummoltani, joka asuu parinsadan kilomerin päässä täältä. Olin alkanut kirjoittaa ihan vain kohteliaisuudesta, sillä en ole koskaan ollut oikein hyvä kirjallisessa ilmaisussa. Jos nyt vaikka aloitan kertomaan perheestäni, koska minusta sitä ei löydy. Eli, perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äiti Anna, isä Juhani, kaksi 6 vuotiasta pikkusiskoani Oosa ja Roosa (jotka muuten ovat kaksoset), sekä toukka. Toukka ei ole kissa, koira eikä edes pölypunkki, vaan meidän tuleva pikku sisaruksemme. Äiti on raskaana, kuudennella kuulla. Ällöttävää että he tekevät sitä vieläkin.
"Ystävät" tuon otsikon alta pitäisi löytyä vaikka mitä. Ensin, kun muutimme tänne oli Maria. Hänen jälkeensä eskarissa Harriet. Sitten ykkösellä Hanna ja kolmosella Annabella, nelosella Liina ja hänen jälkeensä Iida, viitosella taas Annabella, ja kuutosella Kati, Annikki, Ella ja Hilla. seiskalla Ella ja Hilla, ja nyt: Meri ja Inga. Inga on vaaleahiuksinen minua lähes päätä lyhyempi, silmälasipäinen tyttö, joka on minusta ja Meristä valepukuinen Ainstain. Inga ei ole vielä tunnustanut, mutta sehän on vain luonnollista, sillä jos minä olisin valepukuinen Ainstain, en kertoisi kenellekään oikeaa henkilöllisyyttäni. Sitten Meri. Hän on kikkara hiuksinen blondi, jolla on silti täsmälleen sama keskiarvo kuin minulla: 9.4. Hän harrastaa ainakin kaikkea askarteluun ja näpertelyyn liittyvää kuten esim. neulomista. Siinä hän onkin hyvä. Lisäksi hän käy yleisurheilukoulussa ja pitää iltapäivisin sekä nappulaliigaa minun kanssani (perjantai), että keskikokoisten ryhmää Iidan kanssa (tiistai).
Poikaystävät. Hmm... Olen suoraan sanottuna nunna. Olen sinkku ja sellaisena aion pysyä kunnes meidän luokalle, tai vaihtoehtoisesti rinnakkaisluokalle, tulee joku söpö ja kiva poika. Mutta sitä saan luultavasti odottaa. Horoskooppini mukaan (joka muuten on kalat), odotan prinssiä joka hakee minut linnaansa valkoisella ratsullaan. Saahan sitä unelmoida! No hyvä on, ehkä laatuvaatimukseni ovat hiukan turhan korkeat, mutta en aio ruveta samanlaiseksi kuin meidän luokan Kati. Jos joku poika, siis kuka tahansa, ja minkä näköinen tahansa (kunhan se vain on poika), laittaa hänelle tekstiviestin jossa tämä kyseinen poika pyytää Katia vaimokseen, vaikka he eivät olisi koskaan edes tavanneet, Kati suostuu epäilemättä ja heti. Sitten he ovat yhdessä viikon ja toinen (yleensä Kati) lemppaa toisen.
Sitten harrastuksiin. En harrasta paljon mitään, siis niin kuin säännöllisesti. Toki minä kotona piirrän ja nyt ilmeisesti myös kirjoitan, sekä luen kirjoja. Meri, Inga ja minä olemme ottaneet tavoitteeksi lukea kaikki kirjaston kirjat. Tai ainakin kaikki nuortenosaston kirjat. tällä hetkellä olemme kolmannessa hyllyssä menossa. Ja sitten on tietysti yksi harrastus ylitse muiden: Näytteleminen! Olin viime kesänä kesäteatterissa kohtuullisen hyvässä roolissa, kun katsotaan ikääni. Mutta minun todellinen kutsumukseni on näytellä elokuvissa! Se on enemmän tai vähemmän salattu haaveeni, jonka toivon toteutuvan sen jälkeen kun valmistun teatterikorkeakoulusta.
Vaatteisiin. No, jos joskus satut käymään koulussani, tunnistat minut polvisukista ja hameesta. Kaikki muut, paitsi ehkä Asteri, käyttävät farkkuja. Minä Meri ja Inga pyrimme olemaan mahdollisimman anti-massateinejä. Ajatelkaa, olen selvinnyt tähän mennessä kasiluokasta kokonaan ilman meikkiä! Tosin, eihän se ole edes vaikeaa. Minulla on yksinkertaisesti aamulla niin kova kiire, että en ehdi meikata. Meri käyttää ripsaria, ja Inga ei käytä mitään. Silti minulla on kaikkein kattavin meikkipussi. Jos olet näyttelijä, tarvitset myös meikkiä, usko pois.
Siinä olikin sitten kaikki tarpeellinen tieto minusta. Jos olet söpö ja kiva poika, ota yhteyttä Katriina Lehtoseen!
